Voi Pyhä Yksinkertaisuus!

Minulla on pihassani puu. Vaahtera, kaunis ja viisas vanha vaahtera. Olen antanut hänelle nimen Sofie, tuttavien kesken Sohvi.

Meillä on lämmin ystävyys ja saan Sofielta paljon voimaa ja elämänuskoa: hän jaksaa seistä ulkona tuulet ja tuiskut, kesät ja talvet, syksyt ja keväät. Aina yhtä kärsivällisenä. Ja kaiken sen kestämisen ja pitkämielisyyden lisäksi hän muuttuu alati: vuodenaikojen mukaan hän ilahduttaa minua vaihtamalla asua.

Minä, värien rakastaja saan nauttia lumikiteistä ja valkoisesta lumihunnusta Sofien taipuisilla oksilla, kevään hennonhennoista lehmuksenvihreistä lehdenaluista, kesän vahvasta vihreästä, joka tummuu keskikesää kohden.

Sofien lehdet kasvoivat yhdessä yössä 22.5.2010

Sitten tulee syksy eikä värejä voi enää kuvata, koska ne vaihtuvat jatkuvasti ja yltäkylläisyydessään ruokkivat minua. Kaikki keltaisen ja vihreän ja oranssin ja punaisen sävyt yhdistyvät loistavaksi riemuksi ja maahan pudottuaan ne alkavat hitaasti siirtyä kohti ruskeaa. Uskomaton näytelmä joka ikinen päivä minun ikkunani takana!

 

 

Mitä muuta voin tehdä kuin ihailla tätä viisasta Sofieta ja nauttia hänen seurastaan. Hän jakaa minulle iloa ja voimaa ja kärsivällisyyttä pelkästään antamisen ilosta.

Olen kiinnittänyt hänen vasempaan käsivarteensa seitsemän tuulikirjettä, kangassuikaletta. Jokaiseen niihin olen jättänyt pyynnön, toiveen, rukouksen ja tuuli on luvannut viedä ne eteenpäin. Seitsemän ihanaa pyyntöä omasta elämästäni! Ajatelkaa! Ja yksi toisensa jälkeen ne toteutuvat!

Kiitoksena Sofielle ja koko luonnolle ruokin lintuja talipalloilla puuni oksilla ja poltan kynttilää sen ryhmyisen rungon vieressä. Tiedän, että Sofie nauttii siitä.

Vain vähän tarvitsen ollakseni onnellinen. Niin yksinkertaista se on, ja Pyhää.

Jätä kommentti