”Voi Pyhä Yksinkertaisuus!”

 

Voi Pyhä Yksinkertaisuus

puhuttelee minua: maistelen noita sanoja, pyörittelen niitä mielessäni ja kielelläni, katselen maisemaani niiden kautta, asetan ajatuksiani niiden rinnalle. Ihanat sanat, inspiroivat sanat, monimerkityksiset sanat! Niistä on tullut ystäväni ja tiedän, että kuljen niiden kanssa melkoisen matkan tästä eteenpäin.

Parin vuoden ajan olen kirjoittanut aamusivuja. Joka aamu aamiaisen kanssa yhdessä olen kirjoittanut kolme sivua ruutuvihkoon! Kun elämässä on ollut pettymyksiä ja kipeitä asioita, jotka olen halunnut jättää taakse, olen ottanut esille uuden vihkon ja aloittanut uudestaan, puhtaaseen vihkoon. Vain kerran olen lukenut kaikki sivut.

Aina ei kirjoittaminen ole suinkaan ollut hohdokasta ja innostavaa, usein päinvastoin: harmaita arkisia mietteitä, joita ei kannata ääneen toistella.

Mutta kirjoittaminen on avannut kanavaa: käden ja sydämen ja ajatuksen yhteys on pysynyt valmiina, väylä on ollut puhdas pölystä ja tunkkaisista sotkuista.

Korvissani soi vieläkin kauan sitten sattumalta kuulemani päivittely: ”Voi pyhä yksinkertaisuus!” Sitä ei sanottu hartaalla ja kunnioittavalla sävyllä, vaan päinvastoin: ennemmin äänensävy toi mieleen kiukkuisen kirouksen, jota ei kuitenkaan siinä tilanteessa jostain syystä voinut sanoa.

Nuo sanat PYHÄ YKSINKERTAISUUS pysäyttivät ja ovat jääneet minuun. Kumpikin sana erikseen ja sanat yhdessä.

PYHÄ-sanalla en tarkoita pyhää vain uskonnollisena käsitteenä vaan näen sen laajemmin: se on koskematon, ehjä, kaunis ja rakkauden valaisema asia ja alue elämässä ja ihmisessä. Sen äärelle pysähdyn vielä monta kertaa näissä tervehdyksissäni ja katselen sitä monesta suunnasta.

YKSINKERTAISUUS on yksinkertaista: se on elämään ja ihmiseen kuuluvia alkukuvia, alkusanoja, alkusäveliä, alkuvoimaa. Siitä pysähdyn ammentamaan vielä monta kertaa näissä tervehdyksissäni ja katselen sitä monesta suunnasta.

Lähdetään siis matkaan!

Jätä kommentti