Uurteita ja kunniamerkkejä

Kasvoissani on uurteita niin kuin syvälle syöpyneessä puron uomassa. Ihoni on ryppyinen ja pehmeä vanha iho.

Voit asettaa kämmenesi poskeani vasten ja kuljettaa sormeasi uurteita pitkin. Jos maltat olla hiljaa ja kuunnella – ei korvilla, vaan kämmenesi iholla ja sormenpäilläsi – voit sen tehdessäsi kulkea kanssani uudelleen kaikki elämäni polut ja matkustaa menneisiin päiviin.

Sen tehtyäsi tiedät minusta kaiken, mikä on tarpeen tietää – ja senkin, millä ei ole niin väliä.

Tiedät myös sen, että olen ylpeä jokaisesta uurteesta, kunniamerkeistäni.

 

Kirjoitan uutta kirjaa ja kohta pääsen sen maailmaan oikein todella, kun olen saanut mahdollisuuden kirjoittaa Koveron Kirjailijaresidenssissä kuukauden ajan aivan pian. Se on ihana asia, saan olla Itä-Suomessa. Saan kirjoittaa ja kulkea kesäisiä polkuja koirani kanssa.

Nämä uurteet puhuttelevat minua ja toivon voivani muuttaa ne sanoiksi. Hiljaisiksi sanoiksi.

 
 
 

Jätä kommentti