Talven unelmia

 

”Kevään kukat ovat talven unelmia,

joita kerrotaan enkeleitten aamiaispöydässä.”

 

 

Kevään kukat   =  kauneus, lupaus, pyhyys, jotka meidän on mahdollista saavuttaa. Ne edustavat ihmisen sisäistä valoa, joka hänellä joka tapauksessa on, mutta joka ei välttämättä näy jokaisessa ihmisessä.

Talven unelmia = se kutsumustunne, joka ilmenee arkisessa ympäristössä ja arkisissa tehtävissä eläessä. Me tiedämme, että henkisesti ajatellen olisi mahdollisuus muunkinlaiseen elämään; olisi mahdollisuus elää unelmia todeksi. Mutta ympäröivä todellisuus pakottaa työntämään unelmia taka-alalle ja keskittymään näkyvässä todellisuudessa elämiseen. Ja kuitenkin sisimmässä on kaipaus johonkin eheään, pyhään ja kirkkaaseen; henkiseen todellisuuteen.

Enkeleitten aamiaispöydässä = enkelit iloitsevat ihmisen halusta löytää henkistä merkitystä elämälleen ja eheydestä rakentuvia vastauksia kysymyksiinsä. Ajatus on hauska: eiväthän enkelit tarvitse aamiaista niin kuin me ihmiset tarvitsemme! Ja siksi juuri nämä maailmassa elävien ihmisten unelmat ovat ”ruokaa” enkeleille.

Enkelit, oppaat, auttajat iloitsevat kanssamme jokaisesta askeleestamme, jolloin olemme voineet noudattaa omaa henkistä kutsumustamme tässä elämässä; he arvostavat pyrkimyksiämme ja jokaista yritystämme kulkea kohti valoa. He odottavat lähettyvillämme koko ajan, että pyytäisimme heidän apuaan. He seuraavat unelmiamme, niiden syntymistä ja muodostumista ja ovat itse myös luomassa niitä omalla hienolla tavallaan.

Unelmien sujauttaminen ihmisenä elävän mieleen ei ole helppo tehtävä henkimaailmassakaan: se vaatii taitoa ja toiset ovat taitavampia kuin toiset. Monet siellä myös opettavat tätä taitoa toisille.

Kevään kukat ovat jo näkyviksi puhjenneita: ne ovat olleet aluksi siemen, sitten löytäneet otollisen maaperän, juurtuneet, saaneet valoa ja vettä – ja sitten kasvaneet ja puhjenneet kukkaan. Paljon on siis tarvittu, ennen kuin kukka on kukka. Talven jälkeen kuolleennäköisestä maasta puhkeavat kukat ovat suuri ihme ja juuri siksi ne tuottavat niin syvää iloa kukkia katselevalle.

Talven valta on voitettu, on uudelleen heräämisen ja kukkaan puhkeamisen aika! Jäisen mullan sisässä uinuva siemen on talven unelma; unelma siitä, että kevät herättää eloon ja antaa uuden elämän. Tarvitaan myös luottamus siihen, että kaikki heräämiseen ja kasvuun tarvittava on saatavilla.

Luoja hoivaa luotujansa. Luonto on luovan Luojan luoma!

Kaikkein sisinnä tässä kaikessa on hiljaisuus. Siemenen hiljaisuus, valon hiljaisuus, kukan terälehden puhkeamisen hiljaisuus. Ja juuri se on kauneinta elämässä: salaperäisen kohtaaminen!

(Kirjoitustehtävä Mediaalisella peruskurssilla Lahdessa 12.11.2011)

Jätä kommentti