Talven houkutuslaulu kuuluu aivan hiljaa

 

 

 

 

Aamuyöllä tulevat pilvet, raskaat kuin imettäjän rinnat ja alkavat sataa. Pisarat koskettavat maata hellästi kuin sormenpäät rakastetun ihoa ja muuttuvat sumuksi tuulten viedä.

 

Hämärässä kyselen Sofie-vaahteraltani sitä salaisuutta, joka saa seisomaan rohkeasti tuulessa ja kaatosateessa, helteessä ja pakkasessa – ja alati niin kauniina, naisellisena ja rauhallisena. Saan vastaukseksi hellän hymyn rungon rosoisesta pinnasta ja neuvon:

 

Ole vain siinä ja anna maan voiman virrata jalkapohjistasi sydämeesi ja anna korkeimman kirkkauden ja rakkauden ympäröidä elämäsi. Käänny itään ja pyydä voimaa, pyydä! Mitään muuta et tarvitse jaksaaksesi talven yli. Pitkän ja pimeän talven yli.

 

Ja minä sytytän vaahteran juurella kivilyhtyyn kynttilän ja varjelen käsieni lämpöä. Kuusikosta kuuluu jo talven houkutuslaulu, pitkään, vaativana.

 

Syksy on tullut.

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti