Onnellinen matka

Viisi tuntia auton ratissa – aluksi pimeää yötä, sitten kirkasta aamua ja päivää: matka Kolille Pyhä Koli Hyvä olo -tapahtumaan. Vaikka matka oli pitkä, noin 5 tuntia, koko ajan oli sellainen tunne, että lähestyn kotia. Idässä minun on helppo hengittää, helppo olla ja tunnen olevani omieni, kaltaisteni joukossa.


 

Pitkän ajomatkan jälkeen nousen hotellin pihassa autosta ja ensimmäiseksi astelen katsomaan järvelle päin, sitä upeinta maisemaa. Sitä olen kaivannut ja siksi olen tänne tullut. Eikä ole mikään sattuma, että se kaikkein kaunein näkymä on juuri itään, pyhän henkisyyden ja voiman suuntaan, uudelleen alkamisen suuntaan.

 

 

Olin mukana Pyhä Koli Hyvä olo -tapahtumassa: sain tehdä nuotiolla Kuiskauksia ja tarinoita Kalevan Naisen seurassa -ohjelman, sain johdattaa takkahuoneen lattialle suloisesti asettuneet meditaatiomatkalle saamaan oppaansa rakastavaa ohjausta ja hoitoa. Kristallikulhon, chaimsin, sadesauvan ja tingsat-kellon äänet saattelivat matkaa. Suuresti iloitsin myös siitä mahdollisuudesta, että voin tulkita ikivanhaan liekopuuhun piirrettyjen riimumerkkien avulla elämään liittyviä kysymyksiä niille, jotka halusivat niitä käydä huoneessani pohtimassa!

Että saan tehdä tällaista työtä! Että minulla on tällainen lahja, jota saan jakaa kanssasisarilleni ja -veljilleni! Kiitän siitä ja tunnen nöyrää ihmetystä samalla.

 

Kun olin tänään työni tehnyt, kävin tervehtimässä kaikkia vanhoja tuttujani: puuvanhuksia, askelten alla ja sateissa ja pakkasissa kuluneita kiviä,   uhrihalkeamaa kalliossa, kivenraosta kasvavaa urhoollista mäntyä, kuivunutta kuusta sammalnotkelmassa. Ne kohtaamiset avaavat sydämeni ja silmäni näkemään ihmeitä, väkeä, voimaa, haltioita, luonnonhenkiä – miten niitä haluaakaan kutsua. Käännyin Ukko-Kolin päällä kaikkiin ilmansuuntiin ja kiitin ilmasta, tulesta, maasta ja vedestä, kaikesta siitä, miten tämän ihmeellisen kaunis luonto hoitaa ja parantaa.

 

Minulle merkitsee aivan erityisesti metsä ja puut. Niiden rakkauden tunnen voimakkaasti, ne eheyttävät ja lohduttavat. Kaikki oman elämäni kysymykset asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, kun katselen puiden rohkeutta ja urhoollisuutta elää ja kasvaa tuulissa, tuiskuissa, helteissä ja sateissa.

Ja koko ajan ne ovat niin kauniita. Niin kauniita.

Pyydän puita opettamaan minua.

 

Korkeimman pyhyyden rakastava valo sataa ylleni kuin parantava lääke ja samalla tunnen maaäidin väkevän mullan jalkojeni alla.

Luonnon pyhän rakkauden saan ehdoitta.

 

 

 

2 kommenttia artikkeliin ”Onnellinen matka

  1. ihanasti kuvat tuovat mieleeni lapsuuteni joka kesäiset KOLIN RETKET ÄITINI KANSSA HÖYTIÄISEN MÖKILTÄ KÄSIN. KERRAN MENIMME VENEELLÄ PIELISEN YLI VUONTISLAHTEEN. TUULAHDUS KOLIN HENGESTÄ VIRKISTI SYYSPÄIVÄNI TÄÄLLÄ LAPISSA. SAMAA KAUNEUTTA LÖYTYY MYÖS TÄÄLTÄ, AVARUUTTA, VAPAUTTA JA ENERGIAA.

  2. Ihana Helena, kiitos käynnistäsi ja vielä ennenkaikkea näistä tunnelmista ja kuvista! Toit meille jälleen valtavasti iloa ja sydämen lämpöä, ihana että olet ja tulet taas ensi vuonna : ))) halauksin Minna

Jätä kommentti