Myös luova ja henkinen työ voi uuvuttaa

Niin kävi, se tuli salaa ja hiipien. Uupumus. Lamautti täysin, pakotti luopumaan kaikesta, mikä oli pienenpienen reviirin ulkopuolella, peruuttamaan kaikki kiinnostavat työt ja esiintymiset, hiljentämään arjen, luopumaan lähtemisistä ja tulemisista.

 

Tuli paha olla. Sietämätön olla.

Tammikuussa.

 

Asetuin nöyrästi paikalleni ja olin hiljaa. Menin ahdistuksen läpi niin kuin pystyin. Liian usein tuntui, etten pysty. Tuntui aivan mahdottomalta. Pelotti, mitä minulle nyt tapahtuu?!

En olisi ikinä uskonut, että myös tämä minulle rakas Kalevan Naisen ja Mielenkielen työ voi viedä voimat niin perusteellisesti! Se on aina ollut minulle voimanlähde ja suuri rakkaus. Sen voimin olen jaksanut mennä läpi vaikeista asioista elämässäni, se on antanut merkitystä ja olen tuntenut tekeväni tärkeää työtä. Ja aivan omannäköistäni työtä. Ensimmäistä kertaa elämässäni tajusin nyt omat rajani. Olen aina ollut vahva ja rakentanut itselleni voimanlähteitä ja jakanut niitä muille. 

Viime vuonna olin juuri ja juuri toipunut raskaista syöpähoidoista. Olin luullut kuolevani ihan kohta lääkärien väärän diagnoosin takia, en ollut antanut sairauden aiheuttaman surun tulla, olin muuttanut kotini ja yritykseni Keski-Suomeen, esiintynyt pitkälti yli toistakymmentä kertaa, kirjoittanut ja julkaissut kaksi teosta, järjestänyt onnistuneen joukkorahoituskampanjan Unta Kuolemasta -teokseni julkaisua varten ja ja …

Liikaa.

Vähitellen, päivien, viikkojen ja kuukausien kuluessa voimat palasivat hyvin hitaasti. Nyt opettelen uudelleen tätä elämää, askel ja päivä kerrallaan.

Tämän kerron myös varoittavana esimerkkinä. Surut on syytä surra, tai ne tunkevat itse esiin tuskallisella tavalla. Itseä ja omaa elämää voi kunnioittaa ja rakastaa ja tunnistaa omat rajat. Niiden yli ei mennä, tai käy huonosti! Pitää olla riittävästi palautumista, riittävästi aikaa myös kaikelle muulle, myös kivulle. Ne kivut pullahtavat yllättäen esiin uudestaan ja uudestaan elämän varrella, vaikka luulit jo selvittäneesi ne.

Tämä elämä tekee nöyräksi monella tavalla ja se on (kai) hyvä.

Yksi kommentti artikkeliin ”Myös luova ja henkinen työ voi uuvuttaa

Jätä kommentti