Metsähän mieleni menevi

 

 

 

Mieleni minun tekevi

aivoni ajattelevi

mieli mennä Metsolahan

havulinnan liepehille

metsän tyttöjen tyköhön

salon piikojen pihoille,

juomahan salon simoa

metsän mettä maistamahan,

mieluisassa Metsolassa

tarkassa Tapiolassa.

 

 

Kolme oli murhetta minulla –

 

 

– vaan polullapa kolmannella

kaikki murheet unhoittuvi!

Ilo täyttää mielen, kielen.

 

 

Kuljen kohti korven reunaa

salon siintävän sisälle,

astun alta metsän portin

tulen korven kainalohon

mieliksi metsän isännän

sekä kultaisen emännän.

 

Mielikki metsän emäntä

Tapiolan tarkka vaimo

onpi kaunis kasvoiltansa

katsannoltansa korea.

 

 

Vihreä on sammalmetsä,

kaikkein vihrein syksysellä.

 

 

Menen metsähän, mäelle,

puhelen Jumalan puille

haastan haavan lehtisille.

Ne ei kerro kellekänä!

 

 

Metsän ehtoisa emäntä

onpi altis antamahan

herkut kaikki kantamahan!

 

 

Ei niin selviä seppiä

niin taitavaa takojata

kuin on taivahan takoja

ilman kannen kalkuttaja!

 

Ohi menköhöt myrskyset

ohi saakohot satehet,

kohti kuut kumottakohot

kohti päivät paistakohot,

vihoin tuulen tuulematta

vihoin saamatta satehen

kovan ilman koskematta.

 

Aita rautanen rakenna

kivilinna liitättele

ympäri meiän elomme

kahen puolen kansoamme

tueksemme, turvaksemme

asuksemme ainoksemme!