Metsä eheyttää ja parantaa

 

Pysähdyn tähän, juuri tähän kohtaan, johon auringonsäteet osuvat polkuni vierellä. Ne valaisevat syvänvihreän sammalpeitteen syyspäivän pehmeällä valolla. Ilma sammalmaton yläpuolella väreilee maaäidin väkevää tuoksua.

 

Hetkessä ovat arjen huolet kaukana, kaukana. Nyt riittää, että saan levätä sammaleen pehmeydessä, juoda sen voimakasta väriä kuin parantavaa lääkettä. Juuri nyt saan hengittää maaäidin tuoksua ja saan antaa sen hoitaa ja parantaa. Hoitaa ja parantaa kaikki kipuni ja huoleni. Niin pehmeästi.

 

Näin se on meillä kaikilla, jos annamme itsellemme siihen mahdollisuuden. Mahdollisuuden löytää ikioma luontoyhteytemme uudelleen. Esivanhempamme elivät lähempänä luontoa kuin me nykyajan ihmiset; he olivat riippuvaisia luonnosta ja siksi myös kokivat sen läheiseksi.

 

Ikiomassa suomalaisessa kansanperinteessämme luontoyhteyttä kuvataan valloittavilla tavoilla, kansantarinoilla, myyteillä, kansanrunoilla. Se on aarreaitta, josta voisimme ammentaa vielä paljon enemmän voimaa arkeemmekin: emme tarvitsisi halloweeneja ja draculoita, kun meillä on ikiomat, suomalaiset myytit ja tarinat.

Ja ennen kaikkea meillä on METSÄ! Siellä oleminen hoitaa ja parantaa ja eheyttää, jos annamme itsellemme siihen luvan ja otamme avun vastaan. Ei tarvitse muuta kuin olla.

 

Jätä kommentti