Maarian ilmestyspäivän kirkkaus

 

”Mutta ihmisen vuodessa ei ole mitään ihmeellisempää päivää kuin Maarian ilmestyspäivä, sillä herätessäni paistoi aurinko säteilevän kirkkaana ja taivas oli kuin siniseksi pesty ja kaikista räystäistä tipahtelivat lakkaamatta kimmeltävät pisarat. Astuessani ulos kylmästä huoneestani löi ilma lämpimänä ja pehmeänä vastaani ja virtasi minuun tulisena ja kevyenä kuin paras viini ja minun oli helppo hengittää – – -”

(Mika Waltari: Neljä päivänlaskua, 4. luvun alku)

 

 

Tämän Maarian ilmestyspäivän valo on todella ihmeellinen!  Voiko tämä olla totta, että näillä silmilläni saan nähdä tämän kirkkauden!

Minä odotin tätä Maarian ilmestyspäivän aamua taas kauan niin kuin odotan joka kevät. Heräsin jo varhain kutsumaan sitä valoa tähän huoneeseen. Ja kun valo lopulta tuli, se ylitti kaikki odotukseni ja toiveeni, niin kirkas ja ylimaallinen se on ja sen kosketus niin puhdistava ja parantava. Korkeimmasta rakkaudesta ja pyhyydestä virtaa hengen voimaa loputtoman runsaana lahjana.

Se valo virtaa meihin tulisena ja kevyenä kuin paras viini ja on niin helppo hengittää.  Tähän päivään ja valoon liittyy minulla syvä ja voimakas rakkaus Mika Waltariin ja Sinuheen, sillä hänen taitonsa käyttää kieltä on ainutlaatuinen: herkkä, täsmällinen ja väkevä. Että joku osaa kirjoittaa noin, täysin ilman säröjä! Ihailen jokaista sanaa ja hiljaisuutta niiden sanojen takana.

Alkaa uusi aika, tänään myös kesäaika. Kellojakin siirretään eteenpäin sen uuden ajan merkiksi. Yksi tunti, jolloin kokosin takkaani poltettavaksi kaikki kuonat ja murheet – ja astuin sen tunnin yli! Miten helppoa: yksi tulitikun raapaisu ja ne haihtuivat savuna ilmaan.

 

 

Maaria otti vastaan tehtävän, joka merkitsi hänelle sekä valon että polttavan tulen ja kivun kantamista. Siinäkin hän näyttää meille tietä Pyhänä Äitinä ilon ja tuskan välisessä jännitteessä.

Aivan kohta astun ulos tuohon valoon ja niin toivon Sinunkin tekevän. Kuljetetaan valoa kukin omalla tavallamme tässä uudessa ajassa.

Valonkantajat.

2 kommenttia artikkeliin ”Maarian ilmestyspäivän kirkkaus

  1. Kiitos kauniista ja koskettavasta kirjoituksesasi,Helena! Ja minulle niin avaavasta.
    Heräsin myös huomaamaan luonnon kauneuden ja upean valon,puhtaan uuden lumen kaiken ympärillä ja ilman raikkauden.Ihmeellistä,muistan ajatelleeni.Olen ollut erityisen herkkänä ja kyyneleittä ei ole tästä päivästä selvitty;kauneuden kyyneleitä, ilon kyyneleitä,kyyneleitä ilman syytä…ja olen miettinyt mistä nyt tuulee.Sydäntäni on ajoittain pakahduttanut.
    Laajentumista,avautumista tähän valoisaan uuteen aikaan tänä suurena päivänä.Kiitos, kun muistutit siitä, nyt ymmärrän.

    Iloa ja valoa Sinulle,Helena!

    Hali, Jaana

Jätä kommentti