Kutsun maailmanäitiä!

 

Hajalla hajalla.

Mikä maailmanäiti naaraisi

Tuonelan joesta

meidän mielemme palaset.

(Helena Anhava; Sanon silti,1982).

 

Etsimään? Että älyää lähteä etsimään, sillä vain etsivä löytää. Löytää ne palaset, joista voi koota ehjän kokonaisuuden, itsemme ehjänä ihmisenä – sitä me eniten kaipaamme.

Me etsimme, mutta mistä?

Me vaellamme kuin kulkurit: kyselemme vastausta ulkoisesta ja tarraamme kiinni aineelliseen maailmaan ja sen houkutuksiin. Alati suuntaa vaihtaessamme eksymme yhä uudelleen ja menetämme toivomme.

Nykyajan äidit ovat yhtä eksyksissä kuin tyttärensä.

Mikä on sydämesi syvin toive? Mitä toivoisit ja tarvitsisit elämässäsi eniten? Mitkä ovat rauhoittumisen esteet? Mitkä tekijät elämässäsi hajottavat, repivät hajalle, ampuvat rikki? Mikä olisi Sinun eheytymis-oivalluksesi? Millainen olisit aivan itsesi näköisenä ihmisenä?

Pitääkö napajäätiköiden sulaa, tulla vielä syvempi lama ja katasrofien muuttua yhä kaameammiksi ennen kuin me maailmanäidit uskallamme pukea yllemme pyhiinvaeltajan viitan?  Otamme käteemme pyhiinvaeltajan sauvan – ja ennen kaikkea tavoitteeksi pyhän päämäärän, maailmanäidin lahjoittaman rakkaudesta yltäkylläisen elämän.

 

Maailmanäidin jalanjäljille

 

Lemminkäisen äiti ei epäröinyt hetkeäkään: hän tiesi sisäisen viisautensa ohjaamana, mitä pitää tehdä. Rikkirevityssä maailmassa myös lapsi oli rikki, palasina Tuonelan joessa niin kuin moni meistä tuntee välillä olevansa. Kyllikin kanssa eläessään Lemminkäinen etsi elämänsä sisältöä ulkoisesta maailmasta ja kuitenkin kaipasi muuta.

Lemminkäisen äidillä – niin kuin meillä kaikilla äideillä, maailmanäideillä, on uskoa, toivoa, rakkautta. Usko löytää eheyden hiljaisuudessa. Toivo on polun paikka pimeässä, jopa Tuonelan joessa seistessä. Uskosta ja toivosta kasvaa rakkaus: Gallen-Kallelan maalauksessa Korkeimmasta Kirkkaudesta lankeava valonsäde koskettaa äitiä. Maailmanäiti on tehnyt lapsestaan ehjän rakkaudessa.

Meidän maailmaäitien ja kaikkien naisten tehtävä on kuunnella sisäistä ääntämme, intuitiotamme, ja lähteä etsimään elämän eheyttä ja henkisyyttä. Henkisellä polulla meitä ohjaa ikivanha esiäitiemme viisaus niin kuin se ohjasi Lemminkäisen äitiä erehtymättömästi oikeaan suuntaan.

Niin yksinkertaista se on, pyhää ja yksinkertaista.

 

 

Jätä kommentti