Kiitos, kesä!

 

 

Palava vene

 

Kesä on ohi ja illat pitenevät. Kohta on talvi. Minä kiitän kesästä.

Kiitän sinua, aurinko. Kiitän hellästä lämmöstä ja valosta, jolla olet kirkastanut pilvisenkin päivän ja saanut viljan ja kukat ja yrtit kasvamaan ravinnoksemme. Siksi laulan sinulle nyt pienen aurinkolaulun.

Kiitän sinua, vesi. Kiitän vesipisaroista ja valtameristä, joista ja järvistä. Sinä olet sateen lähde ja puron lähde ja meren ja lumen. Riitteessä juoksevat purosi ja solisevat ja lumihiutaleet sulavat ja yhtyvät yöhön. Sinä kuljetat meitä elämän virrassa ja minä luotan valintoihisi. Siksi laulan sinulle nyt pienen vesilaulun.

Kiitän sinua, tuuli. Kiitän siitä, miten kosketat minua hellästi ja viipyillen kuin rakastettu – ja toisinaan rajusti ja voimaa uhkuen. Siksi laulan sinulle nyt pienen tuulilaulun.

Kiitän sinua, tuli. Sinä muutat tuhkaksi elämästäni sen, mikä estää näkemästä pyhää kirkkautta. Vaikka sinun liekkisi polttaa välillä tuskallisesti, laulan silti sinulle nyt pienen tulilaulun.

Kiitän sinua, sisar kuu ja tähdet, niin kirkkaat ja puhtaat ja kauniit. Te olette seuranneet askeleitani ja lasteni askeleita ja kiitän teitä siitä. Siksi laulan teille nyt pienen kuulaulun ja tähtilaulun.

Kiitän sinua, äitini maa, sinä hedelmällinen ja runsas ja kaunis niin kuin vain nainen voi olla. Sinä olet jälleen kerran kasvattanut kohdustasi viljan ja kukat ja yrtit ja ravinnut meidät kaikki. Aittamme ovat täynnä ja alkaa levon aika. Talven levon aika. Minä kiitän siitä.

Siksi laulan nyt pienen kiitoslaulun. Aivan pienen.

 

 

(Palavan veneen ja superkuun kuvasi juhannuksena 2013 Taru Juvonen)

Jätä kommentti