KALEVALANPÄIVÄNÄ OTAMME ASKELEEN KOHTI VANHAA VALOA JA VIISAUTTA

 

 

Kalevan Nainen toivottaa hyvää kalevalanpäivää!

ASKEL KOHTI VANHAA VALOA JA VIISAUTTA
Meidän ajassamme, juuri nyt, on tilausta ikivanhojen aarteiden esiinkaivamiselle! Nykyajan hittitrendit eivät anna vastausta olemassaolomme ja elämämme perimmäisiin kysymyksiin ja siksi on suurta viisautta palata lähtökohtaan. Eri puolilla maailmaa on elänyt vuosituhansien kuluessa monia korkeita kulttuureita, joiden perusnäkemykset ja elämänohjeet ovat paljon kestävämpiä kuin nykyinen pintaliito.

Meidän ikiomassa suomalaisessa taustassamme, elämänarvoissamme ja elämäntavassamme on paljon sellaista, minkä olemme uudistusinnossamme hylänneet, mutta joka kannattaisi ottaa uudelleen käyttöön. En tarkoita, että meidän pitäisi palata menneisyyteen romanttisessa huumassa tai tyytyä asumaan savutuvassa, mutta voisimme noutaa itsellemme takaisin sen, mikä siellä oli pyhää, yksinkertaista ja iätöntä. Monet sukupolvet ovat selviytyneet karuissa olosuhteissa ja matalammassa elintasossa ja silti elämä on ollut ainutlaatuista ja arvokasta.

Suomalainen kansanperinne on ollut minulle korvaamattoman rakas aarre elämäni ajan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on tehnyt arvokasta työtä kootessaan, tallentaessaan ja julkaistessaan kielellistä perinnettä. Sieltä löytyisi ideaa ja inspiraatiota luoviin toteutuksiin kuvina, musiikkina, tekstinä, teatterina, leikkinä, lauluna meille jokaiselle. Emme tarvitsisi draculoita ja halloweeneja, kun kaivaisimme esille omat haltiamme, runomme, loitsumme ja tarinamme.   Minut tämä kansanperinteen maailma on vienyt mukaansa täysin ja olenkin antanut itselleni arvonimen Kalevan Nainen.

Suomalaisen kansanperinteen myyttiset tarinat ovat väkevää juurihoitoa meille nykyihmisille. Ne liittyvät läheisesti luontoon, luonnon voimiin, maailman ja sen ilmiöiden syntyyn. Niiden ilmaisutapa on sadunomaista, kansanomaista ja kiehtovaa ja se mahdollistaa rajattomien sovellusten löytämisen sille, joka niitä etsii.
….

Kalevalakielessä on voimaa, joka saa mieleni soimaan. Se herättää suomalaisessa sielussani hengen ja voiman kuvan ja muuttuu loitsuksi, joka piirtää eteeni alkukuvan. Kalevalakielen sanojen ja äänteiden soinnut ja muodot, runopoljennon virta ja syke ovat elävöittävä ja uudistava energiavirta – elämänvirta.

Kansanrunon mitta, trokeemitta, on minulle alkuvoimaa, alkukuva, yhtä luonnollinen ja eheyttävä kuin äidin sydämenlyönnit. Kirjainten ja sanojen takaa alkoi alusta asti aueta minulle todellinen maailma ja outo muuttui tutuksi, tuntematon tavalliseksi. Aloin puhua runon sanoja ja tunsin samalla runon poljennon hidastuvan ja hidastuvan, kunnes  tapahtui uskomatonta: sanojen takaa aukesi maisema ja maisemassa talot, pellot, metsät ja ihmiset omissa askareissaan. Se kaikki olikin talletettuna minuun ja runopoljennon suggestiivinen voima houkutteli sen esiin.

Tämä on katkelma lähiviikkoina ilmestyvästä kirjastani PYHÄ YKSINKERTAISUUS

 

 

 

2 kommenttia artikkeliin ”KALEVALANPÄIVÄNÄ OTAMME ASKELEEN KOHTI VANHAA VALOA JA VIISAUTTA

  1. Kalevan nainen,

    hyvää Kalevalanpäivää, vaikkakin päivän myöhässä toivottelen! Mutta oman suomalais-ugrilaisen kulttuurimme aarteita voidaan juhlia joka päivä.

    Eilen tuli ilmoille kirjani Metsän teologia (Kirjapaja) – ja hauska lukea että sinun kirjasi tulee myös aivan pian. Meillä on yhteinen päämäärä, on hyvä kulkea rinnakkain. Toivotaan että mukaan liittyy yhä lisää väkeä, sillä selviytymiskamppailussa väkeä ja voimaa tarvitaan.

    Pauliina

Jätä kommentti