Ihmeitä ja ilmestyksiä

 

Olen rakastunut tähän kuuseen. Se on hyvin pieni kuusi työmatkani varrella: se kasvaa ojassa keskellä peltoaukeaa urheana ja katselee pitkiä uljaita sisariaan ja veljiään pellon takana oikeassa metsässä.

Olemme tunteneet jo useamman vuoden ajan toisemme ja ihailuni ja kunnioitukseni on kasvanut koko ajan: niin pieni kuusi aivan yksin!

En ole koskaan kuullut kuusen valittavan mistään, päinvastoin! Se on nöyrästi tyytyväinen siihen, että vettä ja valoa on riittävästi. Se nauttii myös siitä, että sillä on tilaa levitellä oksia sitä mukaa, kun ikää ja kokoa tulee lisää. Ja samalla se suhtautuu terveellä itseluottamuksella ja varmuudella siihen, että siitä tulee vielä kerran suurensuuri kuusi, jonka latvassa oravanpoikaset tuutivat pesässään.

Tämä kuusi opettaa minulle nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Se lahjoittaa joka kerta tavatessamme minulle sopusointua omalla elämänasenteellaan ja tämä tunne kasvaa minussa sisäiseksi rauhaksi ja varmuudeksi.

 

Niin usein minä huomaan odottavani ihmettä!

 

Odotan, että tämä toisen tien varrella oleva kultainen ilmestys muuttuu eläväksi. Toivon joinakin päivinä, että se hypähtää kallion päältä tähän todellisuuteen muuttamaan kaiken ja toteuttamaan kaikki unelmani.    Kuvittelen, että silloin minulta ei puuttuisi mitään.

 

 

 

Samaan aikaan pieni kuusi ottaa vastaan tuulet, sateet ja pakkaset yhtä luottavaisena kuin pieni lapsi. Kuin muutkin pienokaiset, sekin hengittää jokaisella solullaan, juurissa, rungossa, neulasissa. Se on rauhallisen varma siitä, että sillä on kaikki tarvitsemansa.

Se on täydellisen kaunis pieni kuusi. Luojansa luoma.

Se on ihme.

 

 

Jätä kommentti