Hiljaisuutta viestimässä

HILJAISUUDEN RANNALLA   Kuvaaja Aaro Mustonen

Sanallinen ja sanaton viestintä

Ihmisten viestinnässä on sekä sanallista että sanatonta viestintää. Sanallista, verbaalista viestintää ovat nimensä mukaisesti sanat ja kaikki muu on sanatonta, nonverbaalista viestintää: katseet, ilmeet, eleet, liikkeet, asennot, lähestyminen, koskettaminen, fyysiset ominaisuudet ja äänen ilmaisu. Äänen ilmaisu on todella sanatonta viestintää, vaikka se on niin lähellä sanallista viestintää.

Kaikkien viestinnästä tehtyjen tutkimusten mukaan valtaosa ihmisten välisistä viesteistä välittyy sanattoman viestinnän välityksellä – eikä suinkaan sanallisella viestinnällä, niin kuin voisi luulla. Toinen merkittävä asia tähän liittyen on, että me pidämme sanattomia viestejä pikkujuttuina, sivuseikkoina, ja kuvittelemme vain sanoilla olevan merkitystä.

Tärkeäksi ja myös vakavaksi asiaksi sanattoman viestinnän  tekee se, että ihminen uskoo sanatonta viestintää välittömämmin ja vilpittömämmin kuin sanallista viestintää. Jos sanallinen ja sanaton viestintä ovat keskenään ristiriidassa, kuulija siirtyy hetkeäkään harkitsematta sanattoman viestinnän puolelle: jokainen meistä esimerkiksi uskoo enemmän iloista kasvojenilmettä ja tulkitsee vahingoniloksi samanaikaisen sanallisen viestin: ”Voi miten ikävää, olen pahoillani sinun puolestasi!”  Sanaton viestintä on vaikeammin väärennettävissä ja kertoo aidommin ihmisen todellisista ajatuksista kuin helposti lausuttavat sanat.

Voimakkaimmin ihmisten välillä puhuu siis – hiljaisuus! Me kohtaamme toisemme syvimmin hiljaisuuden alueella, ei sanojen alueella. Ihmisten välisiin tilanteisiin toki liittyy puhetta ja puhekin on usein tarpeen. Mutta syvimmällä on hiljaisuus ja ihmiset kohtaavat toisensa todella vasta tällä hiljaisuuden alueella: minun sisäinen hiljaisuuteni kohtaa sinun sisäisen hiljaisuutesi. Tai sitten ei. Myös itseni kohtaan sisimmässäni, omassa hiljaisuudessani, kun olen mennyt kammiooni ja sulkenut aistieni ovet.

Kaikkien viestien takana on hiljaisuus

Kaikkien sanojen ja kaiken sanattoman viestinnänkin takana on siis hiljaisuus. Elämä alkaa hiljaisuudesta ja päättyy loputtomaan hiljaisuuteen. Syvimmältään kaikki asiat tässä maailmassa ja ihmisen elämässä ovat hiljaisuuden asioita. Ihmisen sisäisestä hiljaisuudesta kumpuava elämä.

Hiljaisuus on hauras alue, ihmisen arka sisin, jota ei voi opettaa, jota ei voi ottaa pois eikä antaa kenellekään. Se on.

Ääni- ja kuvahäly tekee meidät sairaiksi

Meidän maailmamme ja elämäntapamme ei vain suosi sisäisen hiljaisuuden ruokkimista eikä tyydytä sitä henkistä nälkää, joka meitä jatkuvasti vaivaa. Päinvastoin: mitä enemmän olemme hukassa itseltämme ihmisinä, sitä enemmän lisäämme vauhtia ja teknisillä laitteilla ääni- ja  kuvahälyä ympärillemme.  Kännyköiden ja sähköpostin myötä oma tila kaventuu, kun koko ajan pitää olla tavoitettavissa ja muiden ”kentässä”. Melun suojamuuri antaa turvallisuuden tunteen: ei tarvitse kuunnella omaa sisintä.

Mitä enemmän torjumme oman itsemme, sitä kurjemmaksi olomme muuttuu: unettomuus, masennus, aggressiivisuus, ilottomuus, keskittymiskyvyttömyys, oppimisvaikeudet ovat monien meidän arkea.

Me kaipaamme pysähtymistä ja hiljaisuutta, koska vain sieltä löytyy todellinen lepo.

Tärkeimmät asiat ihmisen elämässä ovat lopulta hyvin yksinkertaisia – me emme niitä usein edes huomaa kaikessa tässä tohinassa. Oma tila, oma rauha, oma sisäinen hiljaisuus tulee löytää ja sitä tulee vaalia kuin haurasta aarretta, kuin kynttilänliekkiä tuulessa – kukaan muu ei sitä tee kuin minä ja Sinä itse.

Helena Nuutinen

Kalevan Akka

FM, Logonomi, Lehtori

helena.nuutinen@mielenkieli.com

Täma artikkeli on julkaistu myös

Hiljaisuuden ystävät -lehdessä huhtikuussa 2010.

Yksi kommentti artikkeliin ”Hiljaisuutta viestimässä

Jätä kommentti