Aivan pian matkalla Koveron Kirjailijaresidenssiin

Tällainen upea mahdollisuus tarjoutuu minulle: saan mahdollisuuden kirjoittaa kuukauden ajan uutta kirjaani Joensuun kaupungin kulttuuritoimen emännöimässä Koveron Kirjailijaresidenssissä Tuupovaarassa, aivan itärajan tuntumassa! Olen ensimmäinen kirjailija siellä ja otan sen mahdollisuuden kiitollisena vastaan.  Olen jo kuluneen talven aikana aloittanut kirjoitustyön ja … Lue lisää

Uurteita ja kunniamerkkejä

Kasvoissani on uurteita niin kuin syvälle syöpyneessä puron uomassa. Ihoni on ryppyinen ja pehmeä vanha iho. Voit asettaa kämmenesi poskeani vasten ja kuljettaa sormeasi uurteita pitkin. Jos maltat olla hiljaa ja kuunnella – ei korvilla, vaan kämmenesi iholla ja sormenpäilläsi … Lue lisää

Myös luova ja henkinen työ voi uuvuttaa

Niin kävi, se tuli salaa ja hiipien. Uupumus. Lamautti täysin, pakotti luopumaan kaikesta, mikä oli pienenpienen reviirin ulkopuolella, peruuttamaan kaikki kiinnostavat työt ja esiintymiset, hiljentämään arjen, luopumaan lähtemisistä ja tulemisista.   Tuli paha olla. Sietämätön olla. Tammikuussa.   Asetuin nöyrästi … Lue lisää

Yksinkertaisuuteen ja hiljaisuuteen

Näin on tästä lähtien elettävä: meluisia paikkoja kartan ja annan itselleni luvan olla yksinkertainen. Kutsun sitä, mikä on kestävää tässä vaihtuvassa, meluisassa maailmassa. Kutsun hiljaisuutta. Se on tapahtunut, en tarkasti tiedä, milloin: en kestä melua! Olen jo vuosikausia elänyt yksin … Lue lisää

Melua, hiljaisuutta

Se on tapahtunut, en tarkasti tiedä, milloin: en kestä melua! Olen jo vuosikausia elänyt yksin ja saanut päättää, millainen on kotini ja sen ympäristön äänimaailma. Televisiota ei ole eikä sen jatkuvaa ja vaihtuvaa äänitulvaa. On mukava nojatuoli, ”matkatuoli”, jossa kuuntelen … Lue lisää

Yhä yksinkertaisempi

Yhä yksinkertaisemmiksi käyvät iloni: valo taipuu sateenkaaren väreiksi kristallissa, lumihiutaleet kimaltavat polullani, tee höyryää lämpöä.   Yhä hiljaisemmiksi käyvät sanani: kosketan otsaasi pehmein sormin, ojennan teen, asetun viereen.   Hiljaa saapuu kaikki mikä on kestävää.

Jos voisin polttaa tämän surun

  Jos voisin polttaa tämän surun, tumman virran rantaan valmistaisin rovion oikeaoppisesti kerroksittain kaikki risut ja oksat moitteettomasti järjestyksessä. Keräisin tervaisia halkoja liiterin nurkasta, niitä vuosia odottaneita kokoaisin kuivia risuja katoksen alta poimisin käpristyneitä lehtiä kun poutasää jatkuu ja taivas … Lue lisää

Luopumisen ja surun käsitteleminen Lemminkäisen äidin jalanjäljissä

  Luopumisen ja surun käsitteleminen on Kalevan vanhan Naisen tehtävä, minun tehtäväni. Se on myös jokaisen vanhan naisen ja äidin tehtävä. ”Hajalla, hajalla. Mikä maailmanäiti naaraisi Tuonelan joesta meidän mielemme palaset?” (Helena Anhava) Luopumisen ja surun käsitteleminen vie elämän ja … Lue lisää

Seppo Tanhua haastatteli Helena Nuutista

Seppo Tanhua oli muutamia viikkoja sitten kirjoittanut viikkokirjeessään kuolemasta hyvin koskettavalla tavalla ja päätin heti soittaa hänelle. Olemme joskus olleet samoilla henkisen alan messuilla näytteilleasettajina ja minulle oli jäänyt hänestä ihmisenä miellyttävä ja lämmin kuva. Olin käynyt hänen luonaan astrologisessa … Lue lisää