Maailmanäiti itkee

      Suru on meille kaikille yhteinen ja jokaisella meillä on täällä ikävä. Meidän aikamme vain ei oikein salli surun kohtaamista ja käsittelyä: se pitää ohittaa ja nopeasti, siitä pitää tehdä näkymätön ja työntää se pois.   Nainen, äiti, maailmanäiti antaa surun satuttaa   Lemminkäisen äiti ”itse itkulle apeutui”, kun tajusi poikansa joutuneen vaikeuksiin. … Lue lisääMaailmanäiti itkee

Kutsun maailmanäitiä!

  Hajalla hajalla. Mikä maailmanäiti naaraisi Tuonelan joesta meidän mielemme palaset. (Helena Anhava; Sanon silti,1982).   Etsimään? Että älyää lähteä etsimään, sillä vain etsivä löytää. Löytää ne palaset, joista voi koota ehjän kokonaisuuden, itsemme ehjänä ihmisenä – sitä me eniten kaipaamme. Me etsimme, mutta mistä? Me vaellamme kuin kulkurit: kyselemme vastausta ulkoisesta ja tarraamme kiinni … Lue lisääKutsun maailmanäitiä!